Tekoäly (AI) hoitaa tylsät hommat, ihminen voi keskittyä luovuuteen ja kaikkeen kiinnostavaan. Ei se ihan niin mene. Tekoälyn kehitys on ihmisen vastuulla, ja sujuva liitto sen kanssa kaipaa paljon tekemistä ja eettistä pohdintaa. JHL:n erityisasiantuntija Anna Korpikoskesta on tärkeää nähdä ne vaikuttamisen paikat, joissa tekoälyn vaikutuksia työelämään voi ohjata.
Tämä juttu on kirjoitettu osin tekoälyn avulla. Haastattelutallenteen litteroinnin eli kääntämisen puheesta tekstiksi hoitaa tekoäly, joka on – pienine virheineenkin – oiva apuri. Myös piirroskuvien joissakin osissa on käytetty tekoälyä. Löydätkö tekoälyllä tehdyt osat kuvista? Vastaus löytyy jutun lopusta.
Tekoälyä (AI, artifical intelligence) on ollut kaikkialla jo pitkään. Verkkokaupat, hakukoneet, käännöskoneet ja kotien älyjärjestelmät käyttävät tekoälyä. Jokainen meistä on keskustellut vaihtelevalla menestyksellä asiakaspalvelujen chattibottien kanssa, ja somekanavien koukuttavat algoritmit ovat silkkaa tekoälyä. Vaikka laki ei vielä sallikaan, autoissa on jo teknologia, joka lähes mahdollistaisi niiden itsenäisen ajamisen
Tekoälystä puhutaan nyt kaikkialla, ja se on iloisesti juttelevan tekoälysovellus Chat GPT:n (Generative Pre-trained Transformer) ansiota. Silti kyse ei ole uudesta asiasta, vaan tekoäly on normaali jatke jo kauan käynnissä olleelle automaatiolle ja digitalisaatiolle. Tietotekniikan laskentatehon hurja kehitys mahdollistaa yhä suurempien tietomassojen käsittelyn ja siten myös kehittyneemmän tekoälyn.
Kun junat aikoinaan keksittiin, pelättiin, että junan hirvittävä nopeus sekoittaa ihmisten päät. Monesta saattaa tuntua samalle, kun tekoälyn kehitys harppoo eteenpäin myös työelämässä.
– Yhä nopeamman teknologisen kehityksen takia työelämässäkin on enemmän uupumista. Uusia vaatimuksia tulee jatkuvasti, ja koko ajan pitää miettiä, miten kehitys vaikuttaa omaan työhön, sanoo Katri Saarikivi.
Saarikivi on erikoistutkija Turun yliopistossa. Hän tutkii erityisesti oppimiseen, tunteisiin ja empatiaan liittyviä aivomekanismeja.
Ihminen tarvitsee apua
Tekoäly on paitsi digitalisaation jatke, myös ihmisen historian kehityksen jonkun sorttinen huipentuma. Ihmiset ovat valmistaneet jo tuhansia vuosia työkaluja, koska emme pärjää ilman niitä.
– Jos jonkun asian voi tehdä tehokkaammin koneella, sellainen kone on kehitetty.
Aivotutkija Katri Saarikivi
– Me olemme vähän huonoja eläimiä, koska olemme hitaita, pieniä ja heikkoja. Siksi on pitänyt kehittää ensin kivikirves tai keihäs, että pärjäämme. Ihminen on myös laiska, eli jos jonkun asian voi tehdä tehokkaammin koneella, sellainen kone on kehitetty, Saarikivi sanoo.
Onneksi ihminen on fiksu ja osannut ratkaista ongelmansa – siksi joka paikka on Saarikiven mukaan nyt kuorrutettu teknologialla.
Tekoälykin on ihmisen tekemä työkalu, muistuttaa erityisasiantuntija Anna Korpikoski JHL:stä. Hän vetää JHL:ssä tulevaisuustrendien hanketta, ja yksi sen osio on digitalisaatio. Mukana on myös tekoälypohdintaa.
Julkisella sektorilla tekoäly näkyy monin tavoin. Esimerkiksi palveluiden käyttäjistä kerättävää dataa voidaan hyödyntää vaikkapa sote-puolen sähköisissä potilastieto- ja muissa järjestelmissä.
– Tekoäly voi näkyä myös esimerkiksi kasvatusalalla, kun päiväkodissa suunnitellaan päiväohjelmaa.
Digiväline voi tarjota ehdotuksia, mitä päivän aikana tehdään. Tämä pätee myös koulumaailmaan, eli oppimisen digitalisoituminen näkyy vaikkapa koulunkäynnin ohjaajien arjessa yhä enemmän.
Teknisillä ja turvallisuusaloilla valvonta ja seuranta on vahvasti digitalisoitunutta, ja tekoäly mahdollistaa entistä paremman ennakoitavuuden laitteiden ja koneiden huollossa.
Tekniikka ei pysty kaikkeen
Julkisella sektorilla ei ole vielä suurta huolta siitä, että tekoälyn takia työpaikat sulaisivat alta pois.
– Liikennevälineisiin tulee lisää autonomiaa, mutta kuljettajiakin tarvitaan vielä paitsi kääntämään rattia, ottamaan vastuuta turvallisuudesta tai poikkeustilanteista, sanoo Työterveyslaitoksen tutkimusprofessori Tuomo Alasoini.
Hoiva-alasta Alasoini on vielä vähemmän huolissaan. Alalla on pulaa työvoimasta, ja vaikka potilastiedot kulkevat sukkelammin, ihmisiä tarvitaan kääntämään, koskettamaan ja kohtaamaan. Teknisillä aloilla diagnostiikka kertoo laitteiden kunnosta, mutta ihminen tarvitaan korjaamaan konetta ahtaassa tilassa.
– Ihmiskättä on edelleen hyvin vaikea korvata näissä töissä. Se mikä on ihmiselle vaikeaa, voi olla koneelle helppoa, mutta se, mikä on ihmiselle helppoa, voi olla vaikea automatisoida, Alasoini pohtii.
– Tekoälyssä pitää nähdä vaikuttamisen paikat.
Erityisasiantuntija Anna Korpikoski
Tekoäly on megatrendi, joka vaikuttaa työelämään hyvin laajasti. Siksi kehityksen pitää olla hallussa.
– On tärkeä miettiä, miten kehitystä ohjataan sellaiseen suuntaan, että tekoälystä saadaan työelämässäkin hyödyt irti kaikkien osapuolten näkökulmasta. Meidän pitää nähdä ne vaikuttamisen paikat, missä pitää olla hereillä, Korpikoski sanoo.
Jotta tekoälyn potentiaalista saadaan kaikki hyvä irti, on välttämätöntä ottaa henkilöstö mukaan kehitysprosesseihin.
– Digitalisaatioon ei voida mennä vain digin vuoksi, vaan pitää miettiä, miten se auttaa työntekijöitä ja mitä osaamiselta vaaditaan.
Korpikosken mukaan tätä ei ole riittävästi tehty. Hän vertaa tilannetta potilastietojärjestelmien käyttöönottovaiheeseen: Lähihoitajille suunnatussa kyselyssä monet kokivat järjestelmät työtä auttavaksi. Samat asiat piti kuitenkin kirjata kahteen eri paikkaan, ja tuloksena oli tuplakuormitus.
Työntekijä tuntee työnsä parhaiten
Korpikosken tapaan Tuomo Alasoini korostaa, että työntekijät on otettava mukaan ratkaisujen kehittämiseen.
– Ihmiset ovat oman työnsä parhaita asian-tuntijoita. On vaara, että ratkaisuja kehittävät ulkopuoliset ihmiset kuvittelevat tietävänsä, miten joku tehtävä hoidetaan teknologialla, mutta heiltä jää jotain olennaisia käytäntöjä huomaamatta.
Tilanne on sama kuin esimerkiksi keskeneräisissä tietojärjestelmissä, joita työpaikoille on tuotu viime vuosina.
– Ne eivät toimi kunnolla tai ovat raskaita käyttää. Niistä ei ole tullut käyttäjäystävällisiä, koska käyttäjää ei ole integroitu riittävästi suunnitteluun ja käyttöönottoprosessiin.
Katri Saarikivi manaa samaa asiaa.
– Miten on mahdollista, että Suomessa on upeaa ohjelmointiosaamista, mutta sitten esimerkiksi kallis Sarastian kaltainen palkkausjärjestelmä ei pysty maksamaan palkkoja? Kuulen jatkuvasti organisaatioissa pieleen menneistä järjestelmäuudistuksista, jotka vain lisäävät työntekijän kuormitusta.
Ongelmat johtuvat usein siitä, että käyttäjän näkökulma unohtuu. Saarikivi vertaa tilannetta leipuriin, jolta asiakas tilaa kakun.
– Jos olisin leipuri, kyselisin suoraan sinulta enkä kavereiltasi, millainen kakku ja mihin tilaisuuteen se saisi olla.
Ja varmaan saisin valmiin kakun enkä sellaista, joka pitäisi koristella itse?
– Kyllä. Eikä kakun syömiseen tarvittaisi viikon koulutusta.
Videolla Riku ja Tunna tekevät tekoälyllä toisilleen työhakemukset.
Hyvät, pahat rutiinit
Keskeinen tekoälykysymys ja perusoletus on, helpottaako se työtä. Toisilla aloilla voi helpottaa nopeastikin, toisilla aloilla kehitys on hitaampaa. Rutiinit ja isoja aineistoja käsittelevät tehtävät toimistotyössä, hallinnossa tai kirjoittamisessa ovat töitä, joissa tekoälystä saadaan lisävoimaa nopeastikin. Konkreettisia asioita käsitteleviä ja koskettelevia ihmiskäsiä on vaikeampi korvata.
– Asiantuntijatyössäkin tekoäly on apuväline, joka voi täydentää ihmisen työtä tai mahdollistaa sen, että joitain rutiineja voidaan tehdä helpommin. Silloin ihminen voi keskittyä vaativampiin tehtäviin, sanoo Alasoini.
Kuulostaa mukavalle, että teknologia tekee tylsät työt ja ihmiselle jää kaikki luova ja kiva. Asia ei ole kuitenkaan yksioikoinen: toisaalta rutiinit rauhoittavat ja toistuvat työt tuovat turvaa.
– Kun helpot hommat siirretään koneelle, ihmiselle jäävät ne vaikeat asiat, jotka vaativat enemmän pähkäilyä. Sekin rassaa, Katri Saarikivi sanoo.
Hänen mukaansa työn luonne muuttuu väistämättä ja tekoäly tuo paljon hyvää.
– Katson silti tuonne työnantajien ja esimiesten suuntaan, että autetaanko työntekijöitä oppimaan töitä, jotka vaativat yhä enemmän? Mitä se tarkoittaa keskittymiskyvyn kannalta? Työmaalla pitää olla kypärä, mutta jos työ koettelee yhä enemmän aivoja, miten aivoja suojataan kuormitukselta?
Lue lisää: Selvitys digitalisaation vaikutuksista JHLn ammattialoihin
Tekoälyn edessä käsiä ei voi panna ristiin
Eurooppalaisista tekoälyyn suhtautui positiivisesti 61 prosenttia jo kuusi vuotta sitten. Uusien teknologioiden valvontaa ja tarkkaa sääntelyä piti tärkeänä 88 prosenttia, ilmenee vuoden 2017 Eurobarometristä.
Anna Korpikosken mukaan JHL:läistenkin kannattaa tiedostaa tekoälyn eri puolet.
– Ei ole realistista pistää käsiä ristiin ja sanoa, että me emme lähde tähän. Tekoäly on iso mahdollisuus, mutta vaatii paljon perehtymistä ja opettelua.
Myös eettiset kysymykset ovat tärkeitä. Jos tekoälyn pohjalta tehtävät ratkaisut vaikuttavat terveyteen, turvallisuuteen tai talouteen, on tärkeä varmistaa, että asiat menevät oikein ja joku kantaa vastuun.
– Tekoälyn takana on ihmisen sinne syöttämät tiedot ja toimintalogiikka. Siksi on tärkeää, että kehitystyössä on mukana erilaisia ihmisiä, monenlaisista kulttuurisista taustoista, miehiä ja naisia, sanoo Tuomo Alasoini.
Lue lisää: Päivi Niemi Laine: Digi vyöryy työelämään – JHL pysyy turvanasi työn murroksessa
Tekoäly voi kyykätä
Tekoäly ei ole yksittäinen botti, vaan valtava joukko menetelmiä, jotka ratkovat ongelmia yhä tehokkaammin. Ihmisen ongelmanratkaisukyky ei riipukaan enää vain siitä, mitä hänen omassa päässään on. Tärkeäksi tulee se, miten hän osaa hyödyntää teknologian sovelluksia.
– Vaikka robottipappi osaisikin oikeat sanat, kuka haluaa sellaista läheisensä hautajaisiin.
Aivotutkija Katri Saarikivi
Perinteisessä älykkyydessä ja tiedon määrän hallinnassa kone voittaa ihmisen tennisluvuin 6–0. Järki on eri asia. Tekoäly osaa paljon mutta ei ole virheetön.
– Sen tuotokset vaativat kriittistä lukutaitoa ja faktantarkistusta, koska tekoälykin ehdottaa joskus päättömyyksiä. Sinun pitää itsekin ymmärtää aiheesta, josta puhutaan, Alasoini toteaa.
Alasoini muistuttaa, että tekoälyn takana on paljon puhdasta monimutkaista laskentaa, ja sen tuottamat ratkaisut ovat tilastollisia, eivätkä absoluuttisia totuuksia.
Katri Saarikiven mukaan asioiden merkityksen ymmärtämistä on vaikeaa automatisoida.
– Jotta älyä voi käyttää järkevästi, pitää ymmärtää, mikä on tärkeää. Tässäkin haastattelussa minä mietin, mikä tieto on tärkeää, mitä sinä yrität saada aikaiseksi ja miten juttu palvelisi parhaiten lukijoita.
Ihmisen valtti onkin tilannetaju, jota tekoälyllä ei aina ole. Yllättävissä käänteissä algoritmi voi mennä solmuun ja sormi tekoälyn virtuaaliseen suuhun.
– Ihmisellä on sellaista luovuutta, kekseliäisyyttä sekä moraalia ja empatiaa, joita koneen on vaikea vielä oppia, Saarikivi sanoo.
Mutta ehkä välittäminenkin voidaan kohta ulkoistaa. Jo nyt kokeissa chat-robotti on saatu vaikuttamaan ihmistä empaattisemmalle.
– Mutta vaikka robottipappi osaisikin sanoa muodollisesti oikeat sanat, tuskin kukaan haluaa vielä sellaista läheisensä hautajaisiin.
Vastaukset kysymykseen Löydätkö tekoälyllä tehdyt osat piirroksista?
Kuva koulun pihalta: koripallo ja koripallokori
Kirjastokuva: kirjakärry
Pesula: pesukone vasemmalla